»Ähää!… Vai sekin!»
»Hulluna juoksi, ja nyt on vanhanapiikana… Älä luule, Pirhonen, jotta
Kenonen on noin tuostaan saatavana… E-heh! Kuule, Pirhonen: sen Anna
Liisan, joka on Ihalaisen akkana, minä olisin huolinut, mutta ei sitä
Hyvärisen tyttöä.»
»Eipä tietenkään sitä… Sieltäkö se on Liperistä sekin peräisin? Se
Hyvärisen tyttö?»
»Joo!»
»Soo!»
Ryypättiin viinaa. Kenonen puhalsi suustansa vesisuihkun housuille ja alkoi taas silittää ja kehua:
»Mutta kyllä Ihalaisenkin akka oli vesi silmissä, kun minusta ero tuli ja piti Ihalainen valita…»
»Vai itki akka. No oli tuota syytä itkeäkin, kun piti Ihalaiselle…
Taitaa olla jo vanhakin mies… Ihalainen tarkotan», meni Heikki
Pirhonen mukaan. Tahvo ylvästeli edelleen:
»Ja niin sanoi Anna Liisa, että 'elä sinä, Kenonen, sure; kun Ihalainen sattuu kuolemaan, niin sinut minä sitten otan!' Kuule sinä, Heikki Pirhonen, mitä Kenonen sanoo… Tahvo Kenonen sanoo sinulle, että kyllä jos vain Ihalainen kuolisi, niin Kenosen se Anna Liisa etsisi, vaikka hän olisi Issakanvaarassa…»
»Etsisipä tietenkin. Ja se Kenonen nyt aikoo sinne Liperiin?»