»No, tunsithan sinä sen Antti Ihalaisen? Sen joka siellä Murroilla elää?»
»Enpä tuota ole sattunut kuulemaan», kielsi Heikki. Kenonen ompeli ja selitti:
»Sitä Matikaisen tyttöähän minä aijoin, mutta kun sillä Ihalaisella oli talo, niin se ukko Matikainen tuli väliin ja alkoi siinä hänklättää ja Anna Liisa meni sitten Ihalaiselle… Se saikin vähä ruman miehen.»
»Arvaahan sen!» myönsi Pirhonen. Kenonen yhtyi:
»Joo, Heikki! Kyllä sen arvaa… Ja sitten minä aloin ommella ja juoda… Tuoppas tyttö se rässirauta!»
»Vai ei Kenosella ole ollut muita tarkastuksen alaisena kuin Matikaisen tyttö!» ihmetteli Pirhonen. Kenonen sylkäsi silitysrautaan ja kehasi:
»Ohoh, Pirhonen! Vai ei Kenosella ole ollut!»
»Vai on ollut muita!»
Kenonen sujautti silitysrautaa, jotta housut savusivat sen edessä, ja kerskasi:
»On tällä pojalla ollut! Ovat sitä Kenosta rikkaan talon tytötkin itkeneet. Sekin Hyvärisen Anna Kaisa juoksi hulluna Kenosen perässä.»