»Pannaanko vielä löylyä uunille?»
»Pannaan vain!»
Ja nyt alkoivat taas vihdat iloisesti läiskiä. Ei koskaan ollut Vatanen heiluttanut lehtevää vihtaa sillä riemulla kuin nyt. Antti kehasi vähän saunaa ja Vatanen myönsi:
»Kyllä se on tuo kylpy oikeata maamiehen herkkua.»
»On se!… Pyllisty, niin minä kylvetän peräpuoliasi!» myönsi Antti, ja
Jussi ihastui:
»No kylvetä! Kylvetä veikkonen… Niin!… Kas kun se tekee hyvää!… Vai sanoi Hyvärisen tyttö tulevansa!… Lyö sinne ylemmäkin, sinne lapaluille asti… Äää-äh!… Äää-äh! Hankaa vähän vihdalla!… Hankaa sieltä ylempääkin!»
»Nyt minä pyllistyn! Kylvetä sinä!» keskeytti Antti punaisena, ja Jussi alkoi käytellä vihtaa, käskien:
»Pyllisty paremmin!… Pyllötä niin että otat käsilläsi penkistä takapakkia, jotta ei selkä hytky!»
»Hiero vähän vihdalla!» kehotti Antti. Jussi alkoi hieroa. Siinä kumarruksissaan ollen, käsin penkistä pidellen, toisti nyt Antti Jussille:
»Sanoi se tyttö tulevansa ja ukko Hyvärinen on mielissään.»