»Arvaahan tuon… Hieronko minä täältä paksummaltakin paikalta?»
»Hiero!»
»Rupeahan mahallesi penkille, niin sitten se paremmin ottaa maistuakseen. Siinä tuolla tavalla ollessa antaa selkä vähän perään ja hetkuu», pyysi silloin Jussi. Antti totteli. Punaisena, vähän itseään kutristellen kehotteli hierottava:
»Hiero sieltä kupeilta … sieltä nivusista!… Äää-äh!… Lyki nyt harteita myöten!… Nöplöttele niitä selkälihoja… Hyvä löyly tässä saunassa on… Äää-äh!»
»On sinulla lihava selkä… Ihan hyllyy», todisti Jussi.
»Ei tämä minun selkäni ole mitään Pirhosen selän rinnalla… Siinä selässä on läskiä», kainosteli Antti, ja kun kerran puhe oli johtunut selkien lihavuuteen kehasi Jussi vallesmannia:
»Mutta ei se Pirhosenkaan selkä ole mitään tämän Liperin vallesmannin selkään nähden… Kun sitä saisi saunan löylyssä oikein lykkiä, niin kyllä siinä liha olisi liikkeessä.»
»Onhan sillä selkää tällä vallesmannilla!… Ei sitä tarvitsisi suurenkaan pitäjän vallesmannin hävetä», sanoi Antti.
Kun se osa kylpyä oli suoritettu, ehdotti Vatanen:
»Pannaan nyt jo loppulöylyt ja valellaan tuolla kuumalla vedellä. Otahan tuo kippa ja valele sinä ensiksi!»