Vaiettiin hetki. Taas kysyi Antti, kun Jussi näytti aikovan kätkeä pullon:
»Onko se sitä Niirasen aikaista vielä?»
Nyt alkoi Jussi selittää:
»Sitähän minä tässä ajattelin, että olisiko häntä ottaa sieltä Joilta häitä varten sen ukko Hyvärisen maistiaisiksi. Tämä on vielä samaa, joka villitsi meidät ukko Niirasta pieksämään.»
Yli kaksikymmentä vuotta oli se saanut olla koskematta. Nyt oli koko pullo ensi kertaa sen surullisen tapauksen jälkeen käsilläkään. Jussi pani pullon pöydälle ja miehet katselivat sitä ja muistelivat vanhoja aikoja. Antti jo sanoi:
»Oli se aika tappelun mötäkkä. Neljä lehmää näet meni sen kylkiluista.»
»Olihan se koko nujakka. Mutta ei ole sen koommin villinnytkään», muisteli Vatanenkin.
Taas katselivat he surullista pulloa. Jussi selitti:
»Pitää sitä ukko Hyväristä varten tuoda. Aijoin ottaa tuon pullon mukaan, jotta ei tarvitsisi uutta pulloa ostaa, vaan kun siinä on tuota entistä …»
Hetken kuluttua hän lisäsi: