Samaa mieltä oli Jussikin, myöntäen:
»Kyllä niitä lehmä olisi syönyt.»
* * * * *
Apua vain ei kuulunut, vaikka tuli täysi päivä. Antti oli noussut, tarkasteli ikkunan ristikkorautoja ja arveli:
»On siinä paksua rautapunttia… Mitähän lienevät heistä tuohon panneet?»
»On siinä paksu rautakanki ollut!» tuumiskeli Jussi, ja lisäsi puheen jatkoksi:
»Tuommoista kankeahan se Kettunen osti kärrin akselikseen…»
Antti myönnytti:
»Kestäähän tuommoinen akselina, kun ei järin suuria kuormia pane.»
He istuivat taas lattialla rinnatusten, kyykyllensä, ja alkoivat puhua ihmis-elämästä yleensä. Antti pani alun sanoen: