Maija Liisa kumartui ja alkoi puhaltaa hiillokseen. Ensin hän puhalsi varovasti, ja selitti:
»Ei ole hyvä ensi henkeensä liian rajusti puhua, jotta se vie tulen pois!»
»Joko se syttyy?» iloitsi jo Anna Liisa. Mutta ei tuli syttynyt vielä.
Maija Liisa ehdotti:
»Tuossa on suuri hiili. Puhalletaanpas yhdessä!»
Ja molemmat kumartuivat ja puhalsivat kuin palkeesta. Maija Liisa piteli hiiltä päretikulla kiinni, ja tuprusi siinä joskus poro, kun he päästivät siihen ilmaa suustansa.
»Puhu tuohon kanttiin», neuvoi Maija Liisa, ja Anna Liisa vakuutti:
»Siihenhän minä puhun.»
Mutta toivotonta oli kaikki.
»Ei se syty!» sanoi Maija Liisa ja Anna Liisa haisteli taas pannun sisusta.
Sattui ohi kulkemaan Malisen vävy Jussi Kokko ja poikkesi pikimmältään tupaan, ryyppäsi vettä ja sanoi suutaan pyyhkien: