»Eikös sitä saa tuosta hiilloksesta puhumalla?»
»Niin tultako?»
»Niin.»
»Saaneeko tuosta!… Sammuivat yöllä, vaikka illalla peitin niin hyvästi tuhkalla, ja ajattelin vielä siinä peittäessäni, jotta mene tiedä vaikka seppä Kanasen Maija Liisa tulisi, niin on toki tulta, jotta saa kahvit höyräyttää!»
Maija Liisa ryki tyytymättömyyttänsä yhä merkitsevämmästi. Anna Liisa haisteli piankin taas pannua ja sanoi:
»Vesikin alkaa myrtyä pannussa, eikä se Ihalainen ikään tule.»
Mutta Kanasen Maija Liisa oli ottanut puun ja kaiveli sillä hiillosta.
»Löytyykö sieltä?» tiedusti Anna Liisa uteliaana.
»On siinä vähän kipunan näköistä… Tultako hän sitten lie vai mitä», selitti vieras, ja Anna Liisa ehdotti:
»Puhu siihen, niin jos hyvinkin syttyy!»