»Vai niin tuli liinoja. On siinä loukuttamista!»
Puhuttiin nyt yhtä ja toista. Maija Liisa katsoa muljautti joskus kahvipannuun. Lopulta hän ryki kuivaa yskää ja valitti:
»Pölyköhän lie henkeen mennyt, kun kakistuttaa!»
Anna Liisa kyllä ymmärsi sen, mutta kun ei ollut tikkuja, niin sanoi ainoastaan:
»Vai kakistuttaa sinua!»
* * * * *
Mutta sama asia hautui yhä Anna Liisankin mielessä.
Puolisen tuntia istuttuaan ja puheltuaan sanoikin hän:
»Olisihan tässä pitänyt vieraalle kahviakin keittää, mutta kun se
Ihalainen ei tule, niin ei näet saa tulta.»
Kanasen Maija Liisa tunsi pettyneensä, mutta ehdotti toki: