»Sehän minä olen… Tämäkö se on se Antti Ihalaisen talo?» myönsi Maija
Liisa.
»Tämähän se on.»
»Sitähän minäkin, että tämä se on. Ne kylällä jo sanoivat, että se on Ihalaisen talo, jossa on rinnepellolla hyvin suuri sontatunkio», selitti vieras.
»Ähää!… Vai tiesivät ne sen tunkionkin!» ihmetteli Anna Liisa. Vähän aikaa istuivat he ääneti, kunnes Maija Liisa kysyi:
»Missäs se Ihalainen itse on?»
»Ka niitähän se meni tulitikkuja hakemaan sieltä ukko Hyvärisen talosta… Ja sillä matkallahan tuo vielä lienee…»
»Ähää!»
Tovin kuluttua kysyi Ihalaisen Anna Liisa vuorostaan:
»Kasvoivatko sinulle pellavat hyvästi?»
»Eipä nuo erikoisen hyvästi, kun ei ollut siementä millä keväällä kylvää… Mutta liinoja tuli kaksikymmentäkolme roivasta.»