»Kun ei vain olisi tapahtunut jotain! Kuka sen tietää, vaikka olisi ojaan pudonnut.»
Mutta välillä ei ollut ojia. Sen muisti Anna Liisa ja huomautti siitä.
Maija Liisa vain väitti:
»Mistä sen tietää, vaikka olisi lähtenyt kiertämään sieltä Romppalan nurmen kautta ja siellä pudonnut ojaan!»
Se selitys tuntui Anna Liisasta mahdolliselta, ja hän myönsi jo:
»Kukapas sen tietää!… Jos olisi hyvinkin saanut veneen Sormulasta ja soutanut Hämärin lammin yli sinne Romppalan nurmelle ja pudonnut siellä ojaan.»
Vähä vähältään alkoivat molemmat varmistua siinä uskossa, vallankin kun
Kanasen Maija Liisa vielä muisti:
»Siellähän se Koivistonkin hevonen putosi vetelään ja sinne kuoli…»
»Ähää!… Vai siellä sekin kuoli!» pääsi Anna Liisalta. Aluksi hän nyt suuttui Ihalaiselle, kun se ei aikanaan tullut ja sitten aivan souti ojissa rypemään. Hän moitti:
»Se onkin semmoinen kuhnija koko se Ihalainen!… Joka ojassa sen pitääkin koluta ja rypeä!»
Ja Maija Liisakin puolestaan harmistui Rompalle, kiukutellen: