Nyt oli taas tienpuoleinen akkuna päitä täynnä ja niiden joukosta huusi ääni:
»Voi, voi! Nyt tulee sen Ihalaisen akka!»
Mutta Anna Kaisa ei ollut malttanut odottaa kenestä oli kysymys, ja oitis pölysi kaksi vanukkeista päätä hänen käsissänsä. Toinen höyhennettävistä parkui:
»Voi, voi!… Elä tukista! Enhän minä sanonut Vatasesta! Ihalaisen akkahan se tulee… Elä tukista!»
Nyt vasta selvisi asia. Emäntä kiirehti:
»Kätkekää tuo peitteen ompelus… Ei sille tarvitse vielä sanoa, kun ei
ole kuuluutustakaan otettu… Tuleekohan tuo miestään peräämään!…
Valehtele nyt, Hyvärinen, sen menneen vaikka Littilään … tai
Jouhkolaan!»
Hyvärinen oli viisaan näköinen: kyllähän tässä osataan.
* * * * *
Anna Liisa oli tullut tupaan, ja kahvipannu oli aivan lennätetty tulelle.
»Menee pikemmin pois, kun saa kahvin suuhunsa!» oli emäntä neuvonut.
Talossahan oli kiire.