TIENI VARRELLA TAPAAMIA
II
Maikki Friberg
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Rosma 1922.
SISÄLLYS:
[MINETTE DONNER.]
»Voi miten lyhyt ihmiselämä sentään on» oli ajatus, joka ihan väkisin tuli mieleeni seisoessani Minette Donnerin paarien ääressä viime keväänä Diakonissalaitoksen kirkossa, jonka sairaalassa hän huhtik. 10 p. ainiaaksi oli sulkenut silmänsä. Eihän 50 vuotta ihmiskunnan kehityksessä merkitse juuri mitään, mutta hän, joka siinä nyt lepäsi tammisessa kirstussaan, oli 50 vuotta sitten ollut kukoistava impi, ja ne harmaahapsiset vanhukset, jotka laskivat laakeriseppeleen hänen kirstulleen tervehdyksenä v. 1869 seppelöidyiltä maistereilta, olivat silloin nuoruutta ja voimaa uhkuvia miehiä.
Yleensä saattoi useimmista läsnäolevista sanoa, että he kuuluivat siihen Helsinkiin, joka pian on jättävä vartiopaikkansa ja josta ei jää kuin muisto vain. Mutta se muisto on kaunis, eikä tämä arvostelu suinkaan vähimmässä määrässä ole sovellutettavissa Minette Donneriin. Hän oli personallisuus, jonka poismeno on jättänyt tuntuvan jäljen, hänen kotinsa oli noin kolmisenkymmenen vuoden kuluessa huomattava kulttuurikeskus Helsingissä. Siellä oli kaikki laajemmassa mitassa kuin useimmissa muissa pääkaupungin kodeissa, oli paljon tilaa, paljon kasvavaa nuorta väkeä, paljon talousapulaisia, paljon vieraita, paljon harrastuksia, puhuttiin monia eri kieliä. Ja kaikkea tätä hallitsi Minette rouva. Hän oli se akseli, jonka ympärillä kaikki pyöri ja joka piti kaikki nuo eri ainekset koossa, niin että siitä syntyi miellyttävä kokonaisuus.
| Minette Donner 70-vuotiaana. |