Ja Maija! Hän oli saanut kaikkea: tietoja, koulutovereita, ystäviä… Mutta hän ei antanut Ailin pitää edes ainoaansa: nyt oli hän ryöstänyt häneltä Eeronkin!
Illalla palasivat polkupyöräilijät, hiestyneinä ja mitä parhaimmalla tuulella.
— Aili kulta! meidän on niin nälkä! huusi Eero jo portilla.
Ja ruokapöydässä he sitten kilvan kertoivat seikkailuistaan. He olivat käyneet kirkonkylässä asti ja saattaneet kaikki ihmiset hämmästyksiin: Maija oli ensimmäinen nainen pitäjässä, joka ajoi polkupyörällä.
— Tietysti Rantalan vanhatpiiat pitivät sitä hyvin sopimattomana ja epänaisellisena. Henrietta mamsseli ihan punastui, kun näki minut housuissa ja lyhyessä hameessa…!
— Mutta se olikin liian pitkä matka, sanoi Emma rouva, jota kirkonkyläläisten puheet alkoivat huolestuttaa. — Niin pitkää matkaa ei Maija enää saa tehdä. Se ei sitäpaitsi voi olla terveellistä.
— Mitä minä muusta, huomautti Pekka, — mutta tiesithän sinä että minä aioin polkupyörällä mennä suolle…!
— Tunnusta nyt samalla muutkin syntisi! kehoitti Eero.
— Mitkä muut synnit? närkästyi Maija. — Itse voit ruveta tunnustamaan, mutta en minä.
— No no, lapseni! rauhoitti Emma rouva.