Maija heitti täyden lautasellisen viiliä kesken ja karkasi saliin.

— Koska he nyt sitten tulevat?

— Juhannus-iltanahan he lupasivat.

— No, onhan tässä nyt vielä muutamia päiviä siihen, sanoi Emma rouva rauhoittuneena. — Leipoa täytyy kuitenkin.

— Ja vasikka tapettaisiin kuitenkin, lisäsi Pekka, joka iloitsi siitä että Aili saisi olla nuorten seurassa.

— Tohtori kovasti kyseli Ailia, kertoi Eero. — Näytti olevan huolissaan terveydestäsi, sanoi sinun liian paljon istuvan. Minä häntä koetin rauhoittaa sillä, että kyllä olen sinun kanssasi kävellyt ja tanssinut masurkkaa…

Nyt oli Ailin vuoro punastua.

— Sepä erinomaisen rakastettavaa!

— Niin, jatkoi Maija, joka samassa oli palannut viililautasensa ääreen, — ja minulta hän kysyi kuinka kauan Eero oli ollut meillä ja miten Kaarila häntä miellyttää ja ovatko he Ailin kanssa jo vanhatkin tutut. Ja minä vastasin, että Eero tavattomasti pitää Kaarilasta ja Ailista, että he jo ovat vanhat tutut, olleet jo vuosikausia kirjevaihdossa…

— Sepä oli valhe. En eläissäni ole Eerolle kirjoittanut riviäkään.