— Samppanjaa! huudahti Aili säpsähtäen. — Onko tuo samppanjaa?
Hänen kätensä ojentui pulloja kohti ja silmät selällään tuijotti hän Matti Mantereeseen. Ilme hänen kasvoillaan oli niin hämmästynyt, että kaikkien katseet kysyen kääntyivät häneen.
— On, hymyili Laine.
— Hienointa ranskalaista samppanjaa!
— Niinhän sinä irvistät, lapsi kulta, kuin jos söisit mädännyttä omenaa! sanoi Sohvi.
— Ei… mutta, kun en koskaan ennen ole nähnyt samppanjaa!
Kaikki purskahtivat nauruun.
— Ja millä kankealla äänellä se tuli! naurahti Sohvi taasen.
— Olen erittäin onnellinen, että minun on suotu tutustuttaa teidät luonnon jaloimpaan nesteeseen! puhui Laine hymyillen.
— Eikö se ole kaunista! Oo, kuinka se helmeilee lasissa!