KLARA
Eihän hän voi käsittää tätä. Miksi sinä hänelle pahastuit… Mutta armaani…! Kun me kaksi olemme toistemme omat, niin vähät kaikesta muusta! Me annamme koko maailmalle anteeksi vaikka se meitä kivittäisi. Mutta Mikko… mikä sinun on? — Minäpä kerron sinulle mitä tuulentupia olen rakentanut… (Hilpeästi.) Kun minä nyt olen näin onnellinen, niin muidenkin pitää tulla onnellisiksi. Minä lahjoitan torppareille kaikki torpat… me lahjoitamme. Mitä sanot siitä! He saavat kaikki. Sitten loppuvat lakot. Ja meillehän riittää päätalo — eikö niin? (Äänettömyys.) Sinne me aina palaamme matkoiltamme… Mutta Mikko… Mikä sinun on?
MIKKO
Nyt tämän täytyy loppua. Meidän pitää erota…
KLARA
Mitä sinä sanot! Se on mahdotonta, mahdotonta! Ethän sinä edes tavannut tyttöä.
MIKKO
Tapasin isän ja äidin. Äiti ihastui kun kuuli, että he saavat koko torpan…
KLARA
No niin…