MIKKO
Mutta kun isä tuli, niin hän kohteli minua ylpeästi kuin kuningas, sanoi että koko liike jo on niin paljon kärsinyt tästä kaikesta, ettei tässä ole kysymys siitä mitä minä tahdon tai hän tahtoo, vaan siitä mikä on liikkeelle eduksi…
KLARA
Ylpeästi kuin kuningas… Vai niin, vai niin…
MIKKO
Ja repi rikki koko lahjakirjan.
KLARA
Rikki… minun lahjakirjani! Mutta sehän on kuulumatonta… Rikki!…
Hän saa odottaa uutta… Kyllä minä näytän näille ihmisille…
MIKKO
Rauhoitu, Klara… Olihan hän oikeassa. Se oli sittenkin minun sisin ajatukseni silloin kun sanani annoin, että sen kautta kokonaan joudun aatteen omaksi.