Aina aukaisi säteilevät silmänsä ja katsoi ympärillensä.
— Sukkela varkaus, sukkela varkaus, sanottiin joka haaralta.
— Varkaus! venytteli Aina loukkaantuneesti. — Hävetkää te! Että minä varastaisin, kun keskellä päivää otan sellaista, jota ei minulta koskaan ole kielletty. Isä nyt tuosta köyhtyisi ja tuota minulta kieltäisi. Eipä…
— Oikein puhuttu! sanoi Maunu ja houkutteli Ainaa polvelleen.
— Kuinka Ainan silmät kiiluvat! Ihan kuin tinanapit tai viinapullon suut…
— Pois kahville!
— Kahvi jähtyy!
— Onko killisilmä kasvanut kiveen kiinni, kun ei ollenkaan ole liikkunut tuosta paikasta? kysäisi Kalle leikillä sisareltaan.
Saappaat märkinä, punaposkisena hän astui tyttönsä rinnalla.
— Niin minäkö? — säpsähti Aina. — En vielä. Odotin että veljeni Kalle toverineen ensin jäätyisi kiinni jäälauttaansa. Ehkä olisin minäkin sitten kasvanut kiinni kiveen.