Aina purskahti nauruun ja vetäisi pois kätensä.
— Löysin tuvan permannolta.
— Permannolta? epäili mies. — Kuka sen sinne olisi pannut? Kenen se on?
— Miten minä tietäisin. Kunhan kannan kädessäni löytötavarana.
— Se on minun. Anna pois tänne.
Mies ojensi jo kätensä ottaakseen sitä, mutta Ainan käsi väistyi.
— Antaisinko minä löytöpalkatta? En…
Mies asetteli peliä polvelleen ja kaivoi taskustaan viidenmarkan setelin. Hän sai sormuksen. Se mahtui vaivalla hänen pikkusormeensa. Aina likisteli nauraen seteliä käsissään.
— Nythän minä sain rahaa, millä ostan teille kahvia, sanoi hän, — ettei tarvitse "varastaa".
Rannalla nousi yhtäkkiä melu. Liikuttiin ja huudettiin. Miehet seisoivat piirissä ja heittelivät toisilleen jotakin esinettä kädestä käteen. Jo tuupattiin piiriin pitkä mies, jonka silmille sidottiin huivi. Joku hullunkurinen ääni korottautui naurun ja melskeen joukosta: