— Mitä? Ettenkö lähde? Aiotko sinä pitää rahat?
Ja kun Miina yhä kielsi lähtemästä, luuli isäntä kuulleensa väärin, tai että tytär laski leikkiä. Vihdoin viimein hänelle selvisi, että Miina aikoo pitää rahat. Hermanni heitti lompakon rahoineen pöydälle hänen eteensä ja läksi suutuksissaan ulos. Miina sai hänet pysähdytetyksi.
— Puhukaa nyt vähän äidille. Hänen tulee niin paha mieli.
— Mutta kuule Miina, ajatteletkohan sinä ollenkaan, mitä teet?
— Mutta sanoihan äitikin, että Taavi saattaa olla hyvä mies.
— Niin Taavi? Olkoon vain hyvä, mutta ajattele sitä toista joukkoa. Niinhän sinä menisit kuin ryövärien käsiin. Onko minulla oikeutta antaa sinun mennä? Ajattele tarkemmin, niin lähden vasta huomenna viemään kihlat takaisin.
— Ei se siitä parane. Isä saa viedä rahat pois, mutta sitten ei kihloja oteta enää keneltäkään.
He katselivat toisiaan parin silmänräpäyksen ajan ääneti.
— Tyttö raukka, et sinä tiedä, mitä teet.
— Mutta minkä minä sille voin!