— Mutta kuka laukun vieraan päänpohjasta otti ja kuka valjasti hevosen ja kyyditsi tyhjän laukun Lammin ahteen alle?
— Pidätkö suusi taikka minä menen ja puhun kaikki nimismiehelle.
— Minä otan valalleni, että olet hullu — niinkuin oletkin.
— Herra Jeesus, nyt se on pihassa!
Vanhukset jähmettyivät ja pääsivät vasta hetken perästä jalkeille. Ikkunoiden alla erottautui lumituiskussa hevonen ja reki. Mies huppuroi hangen läpi ovelle. Koko talo ryski, kun hän löi oveen. Vanhukset eivät liikahtaneet. Heidän sydämensä lyönnit olivat yhtä väkivaltaiset kuin matkustavaisen iskut oveen. Piikatyttö keittiössä äännähti, sytytti kynttilän ja hyppäsi porstuaa kohti. Isännän ja emännän piti sanoa hänelle, ettei saa avata, mutta he eivät voineet liikkua eivätkä puhua. He kuulivat oven käyvän ja porstuan lukon vingahtavan. Raskaat askelet kulkivat yli siltapalkkien keittiön ovelle. Vanhukset tiesivät, että vieras seisoi kynnyksellä.
— Täällä on matkustavainen, sanoi tytön ääni oven takana ja lukkoon kajottiin.
Ovi oli emännältä jäänyt panematta ruoppiin. Se aukeni. Isäntä ja emäntä seisoivat kuin kuvat lattialla. Äkkiä isäntä kaatui suinpäin permannolle.
— Tyttö, mene viemään vierasta saliin, huusi emäntä keittiöön ja potkaisi miestään. — Eihän se ole se, kuiskasi hän sitten. — Tämä on kuka lienee. Pääsetkös ylös siitä. Minun täytyy hakea lakanoita, ei minulla tässä ole aikaa virvotella sinua. No ole sitten siinä, jollet pääse pystyyn.
Emäntä otti eteisen kaapista lakanat ja tyttö koetti sytytellä märkiä puita kamarin uuniin. Vieras asteli pitkin permantoa ja hieroi käsiään lämpöisiksi.
— Mikä isännälle tuli? sanoi hän.