— Kaipa minut olisi saanut ulos vähemmälläkin.
Nainen nauroi:
— Ajattelin että olisin voinut tulla tielle. Harsiassahan nyt kuuluu olevan nuori emäntä.
— Se ei kuulu kehenkään! parahti isäntä kuin hädässä. — Mitä teillä on minulle sanomista? Sanokaa nopeasti, muuten voi leikki käydä teille kalliiksi. Minä ilmiannan teidät ja te pääsette elinkautiseen…
— Sopii ilmiantaa! huusi nainen ja kohottautui suoraksi.
Nokisesta petäjiköstä vastasi nauru. Metsä oli ääneti kun isäntä puhui, mutta naisen ääneen se vastasi.
— Mitä teillä sitten on minulle sanottavaa?
— Olisin pyytänyt vähän apua.
— Paljonko te tahdotte jos menette niin kauas ettette koskaan palaa?
Taas nauroivat sekä nainen että petäjikkö.