— Ei isäntä taida tuntea.
Isäntä oli paikalla tuntenut. Muisto oli epämääräisenä herännyt jo silloin kun hän näki punaisen huivin naisen käsivarrella.
Olisihan hänen alunpitäen tullut tietää, kuka häntä tämän ladon nurkalta vaati tilinteolle.
— Minä palvelin ennen Harsialla. Siitä on kauan. Kävin joskus tuomassa evästä, kun oltiin heinässä.
Isäntä sipaisi kädellä otsaansa.
— Kyllä minä muistan, keskeytti hän. — Koska te olette tullut näille maille?
— Vähän aikaa sitten. Ihmisellä sanotaan tekevän mielen kotipuoleen kuolemaan.
Hän ei totisesti näyttänyt kuolevalta. Hänen naurunsa oli kotoisin syvältä elämästä.
— Ja nyt te poltatte täällä minun metsiäni.
— Niin, minkäs mahdat. Metsämieskin tekee sauhun karhunpesän suulle, kun tahtoo karhua ulos pesästään.