Tyyni veti kiireesti jalkansa alas.
— Kaikkia te nyt.
— Mutta vapunpäivänä! nauroi Hardén.
Kuin vahvistukseksi hänen sanoilleen lensi autoon suuri paperilaite. He säpsähtivät ja kiljahtivat. Ohi kulkevista ajopeleistä huudettiin vastaan. Ne etenivät hitaasti, keskellä seisoi viisi ylioppilasta pidellen toisistaan kiinni ja laulaen.
— Katsokaa kuinka paljon konfettia! sanoi Tyyni.
Hardén kahmaisi paperijauhoja käsiinsä ja paiskasi tielle.
— Antakaa olla, kuiskasi Tyyni. — Jos tulisi niin paljon että olisi kaulaa myöten.
— Olisiko se teistä hauskaa?
— Pelkäättekö että tukehtuisimme?
— En. Tulkoon vain minun puolestani.