— No auttaako voide?
— En tiedä.
— Minullakin oli komeat hiukset, kuten muistat.
Lisäksi he puhuivat politiikasta ja muista ulkopuolisista asioista.
Kun isoäiti tuli, oli talo juhla-asussa. Lakka ja kuusenneulain haju tuntui ilmassa. Nora oli saanut ylleen vaaleanpunaisen pukunsa, joka niin sopi hänen mustiin kiharoihinsa. Hän odotti Feliks-sedän kanssa ikkunassa hetkeä, jolloin isä ja mummo pysähtyivät oven eteen. Joulupukki istui heidän reessään, vaikka sitä ei voinut nähdä. Kun mummo tuli sisään, oli lapsi syli auki vastassa.
— Tervetuloa rakas mummo!
Kyynelet olivat mummon silmissä. Sitä ei saattanut nähdä pimeässä eteisessä. Tultiin saliin ja isä sanoi:
— Mitä Noran on vielä tehtävä?
— Nora panee kädet kaulaan.
Mutta isoäiti jäi tuijottamaan lapseen ikäänkuin olisi nähnyt aaveen.
Hänestä henki sellainen kylmyys, että Nora juoksi lapsenkamariin ja
rupesi itkemään. Isoäiti meni ensimmäisestä ovesta, jonka näki avoinna.
Hän ei itkenyt. Hän vaipui istumaan ja painoi kädet otsaansa vasten.