Lennart jäi ymmälle, seisoi keskellä salin lattiaa eikä tiennyt ketä seuraisi.
— Ymmärrätkö sinä mitään tästä? kysyi hän Nymalmilta.
Nymalm meni ikkunaan eikä vastannut.
Veri nousi tuomarin kasvoille hiusrajaa myöten.
— Mitä tämä merkitsee? Minä vaadin että sinä puhut. Sillä sinä tiedät, minä näen sen.
— En minä mitään…
— Valehtelet. Näittekö te aaveen?
Nymalm laski käden hänen olalleen:
— Minä luulin että sinä tiesit ja että äitisi tiesi.
— Mitä meidän sitten piti tietää?