Naiset jäivät huoneeseen. Toiset puhuivat valittavasti, toiset vihan vallassa: Että mitä noistakin tulee, jos jäävät elämään.
— Kuolevat ne.
— Tuo toinen varsinkin.
Eiköhän pitäisi antaa hätäkaste.
— Mutta jos ovat ennestään kastetut. Ei suinkaan mahtane saada kastaa kahdesti.
— Parempi se kuin ei ensinkään.
— Katsokaa virsikirjasta. Siellä on nämä luvut.
— Taikka soitetaan rovastille ja kysytään. Meneehän pappilaan lanka.
Kukas lähtee?
— No, sinä köntti siinä, itse isä, lähde sinä isännälle puhumaan, että soittaa rovastille. Mitäs siinä seisot laiskana, kun kaikki muut puuhaavat hiki päässä. Oletko edes katsonut penikoitasi? Pahempi sinä olet kuin metsän peto…
— Suu kiinni! tiuskaisi Aaretti ja löi nyrkkinsä sängyn päätyyn. —
Onkos tässä kukaan päässyt lähelle?