— Älä sinä pyytele anteeksi. Pilkkaa se on. Kysy morsiameltasi, olkoon hän kuka tahansa, eikö hänkään ymmärrä tätä asiaa, eikö häntä pelota astua minun eteeni…
— Morsiameni ei ole mikään »kuka tahansa». Hän on…
— Se on minulle yhdentekevää.
— Mutta oletteko te — oletteko te sairas?
— Minä rakastan sinua. Minulla ei ole mitään muuta. Minä kuolen jos kadotan sinut.
— Ettehän te kadota, mitä te nyt. Päinvastoinhan te saatte tyttären lisää. Jos te tietäisitte miten hyvä ja suloinen hän on. Jahka hän tulee tänne, niin te ihastutte.
— Minä en tahdo häntä nähdä. Älköön tulko tänne.
Taasen he vaikenivat.
— En ymmärrä teitä. Te olette aina ollut minulle niin hyvä ja hellä ja nyt yhtäkkiä… Te ette vähääkään välitä minusta.
— Niinkuin minä rakastan sinua ei yksikään äiti maailmassa ole rakastanut.