MANTA
Vai mistä? Huhtikuun sateesta! Riitaisesta elämästä…
Lyhyt äänettömyys.
MATTI
Mitä riitaa meillä on ollut?
MANTA
Enkö minä arvannut! Vai ei meillä ole ollut riitaista elämää? Kaksikymmentä vuotta sitä jo on kestänytkin. Kaksikymmentä vuotta sinä täällä olet pannut paikkoja sekaisin etkä ole ottanut oppia, vaikka minä olen torunut. Kuinka monta kertaa minä olen sinua lyönytkin, mutta ei vain! Olisin laittanut kauniit paperit seiniin niinkuin tähän maailmanaikaan on tapana, mutta laita nyt, kun talossa on mies, joka ei hellitä piippua hampaistaan. Katso tuotakin tohtorinnan enkeliä — muistatkos mimmoinen se oli silloin kun tohtorinna toi sen ulkomailta? Sininen ja punainen ja valkoinen. Ja eikös nyt olekin musta ja harmaa. Mutta tästä pitää tulla avioero ja rumsteeraus ja hae toinen kortteeripaikka.
Miina tulee, Mantan esiliina kädessä. Seuraavan keskustelun aikana asettuu Matti selälleen penkille ja nukkuu vähitellen.
MIINA makeana.
Minä laitoin maidon jo paikoilleen — eikös Manta sitä tarkoittanut?