Vai taas hirren vedossa! (Hyvin kiukkuisena.) Pääsetkö ylös. Vai pitääkö minun mennä hakemaan halkoa.
Matti nousee, hieroo silmiään, selkiää äkkiä unestaan ja alkaa harvinaisella tarmolla kerätä tavaroitaan. Mantan kiukku lauhtuu nopeasti. Katumapää valtaa hänet, ja vaikka hän sanelee: »sillä lailla, sillä lailla. No noin, no noin!» ovat kyyneleet tunkemaisillaan hänen silmiinsä. Kun Matti korjaa mällin muurinkorvalta, tekisi Mantan mieli karata hänen kaulaansa. Matti ei katso häneen, puuhaa vain yksivakaisena. Pilliskuru ja Miina astuvat sisään.
MIINA nopeasti.
Niin se kävi niinkuin minä sanoin, että Alitalon emäntä lähetti… Ja sitten minä unohdin tänne koppani… Iltaa, Matti!
PILLISKURU yhtaikaa Mantan kanssa.
Iltaa.
MANTA on nähdessään Pilliskurun voittanut takaisin mielenmalttinsa ja vastaa hymyillen hänen tervehdykseensä. Miinalle:
Iltaa. Tuoss' on koppa nurkassa ja häät saavat alitalolaiset laittaa itse. Pilliskuru tekee hyvin ja istuu.
MATTI joka ei ole tervehtinyt kumpaakaan tulijaa, Miinalle:
Mahtaakohan sinne Alitaloon päästä yöksi?