MANTA karaten Pilliskurun eteen.
Vai luulee Pilliskuru, että minä olen mikä kuudennen käskyn ylitsekävijä! Pilliskuru saakin tietää, että jollei Mattia, niin ei ketään. Ja niille uusille rattaille en minä nouse ja niillä uusilla siloilla saa kuljetella ketä vain. Eikä Koivula ole mikään majatalo, että täältä tilataan kahvia kuin hotellista, enkä minä ole Sahranovin »linnun» puutteessa. Minä tavoitan Matin kiinni. Minä riistän hänet sen marakatin kynsistä. Hyvästi vain, Pilliskuru, ja haltuun! (Karkaa ulos.)
PILLISKURU joka pitkin Mantan sanatulvaa on pannut: »kas, kas, kas…»
Kylläpä siinä on muijaa. Olisi tainnut tulla kuumaksi olot täällä Koivulassa. (Panee lakin päähänsä, päästää vihellyksen ja jättää nauraen huoneen.)
Hetkisen näyttämö tyhjänä. Ulkoa kuuluu
Mantan ja Miinan riiteleminen.
MANTA tulee näyttämölle raahustaen sylissään Matin suurta kirstua.
Ei Miina luulekaan, ei Miina luulekaan, että Miina saa tätä Mattia. Sitä ei saa kukaan, kun se on Huhtikuun-Mantan. On hän siksi vilkasluontoinen. (On päästänyt kirstun keskelle lattiaa, istuu sen kannelle ja alkaa pyyhkiä hikeä kasvoiltaan.)
MIINA
Tämä on pilkantekoa Mantan puolelta. Matti on käskenyt minua auttamaan. ja Mantalla ei enää ole mitään sanomista Matin asioissa.