MIINA
Ei kuulukaan, ei kuulukaan.
MANTA
Avioero on toinen asia ja toinen on lapset. Ja mitäs siitä sitten, kun ei ole sovintoa, niin ei ole.
MIINA
Niin aina, niin aina. (Lyhyt äänettömyys. Manta on saanut kahvin valmiiksi ja alkaa kaataa sitä.) Ja jos vielä sattuu epäsopua niin ettei se oma mies enää olekaan niin rakas kuin ensimmäisinä aikoina…
MANTA kuohahtaen.
Tarkoittaako Miina, että tohtorille ja tohtorinnalle olisi tullut kuudennen käskyn asiat? Ei! Sitä ei kukaan saa tulla sanomaan. Tohtorinna istui kuin keisarinna tohtorin herrakutsuissa, mutta hän ei katsonutkaan kehenkään. Mahdan minä sen tietää, joka olen palvellut tohtorinnan mammalla ja papalla ja nähnyt tämän tohtorinnan lapsesta asti. (Äänettömyys. Hörppivät kahvia.) Ei mitään kuudennen käskyn asiaa — ei sinnepäinkään. Tohtori rupesi vain hermostuttamaan tohtorinnaa ja sitten tohtorinnakin tohtoria ja mitä siitä iankaikkisesta riitelemisestä sitten…
MIINA
Niin aina, niin aina.