— Isännän pitää toimittaa tähän kotivävy, sanoi Tölli. — Kaksi pulskaa tytärtä kotona naimattomana — eihän se käy laatuun.
— Niinhän se muijakin sanoo ja samaa hokee vanha Manu yhtä mittaa. Mutta mistä niille nyt sitten sopivat saa? Pitäisi olla varallisuutta ja lujamainen luonto…
— Tjaah! sanoi Tölli ja veteli harmaantunutta partaansa. — Tjaah! Entäs tämä naapurin poika täällä Rasossa! Se on kaikin puolin kelpo poika…
— On kyllä. Mutta ihanhan se on vielä lasten kirjoissa. Kaarestaa siellä vain sisartensa kanssa.
— Pannaan mieleen, pannaan mieleen, sanoi Tölli ja Joutsiasta hän meni suoraa päätä Rasoon.
Siellä hän sai kuulla, ettei Juha tahtonut Kustaavaa. Nuoremman tyttären hän kyllä olisi ottanut, mutta eihän nuorempaa sopinut kosia ennen vanhempaa.
Tölli toimitti häthätää sulhasen Kustaavalle. Leskimies hän oli ja oli hänellä pari lasta, mutta perin kelpo mies hän oli ja omisti suuren talon.
Sitten selvisivät Juhan ja Annastiinan välit helposti.
Maailma, joka aina on olevinaan niin viisas, luuli että Tölli oli
toimittanut naapurin nuoret toisilleen, mutta ei se asia niin ollut.
Juha oli jo aikoja sitten päättänyt, että jahka joku ensin nai pois
Kustaavan, niin hän lähettää puhemiehen Annastiinan luo.
Sillä lailla tuli Juha Joutsiaan.