Oi Jumalani, Jumalani, mihin olen joutunut, miten voin näin puhua!
Se on se kova luonto, johon eivät pienet pysty. Paljon, paljon kai vielä saanen kärsiä.
— — —
Minun oikeastaan ei pitäisi kirjoittaa, sillä sävellänhän juuri, näen, ajattelen kaikki sävelissä. Se tuottaa yhtaikaa suurta nautintoa ja suurta tuskaa. "Kaikki mikä syntyy, syntyy tuskalla", sanoi minulle tänään opettajani, kun juttelimme. Hän oli oikeassa.
No niin. Minun piti puhua Veerasta, Akselin morsiamesta. Minun täytyy tunnustaa, että pidin hänestä. Hän ei ole kaunotar, mutta hän maalailee, käy hyvin puettuna ja tuntuu originellilta. Sitäpaitsi on hän rikas, omistaa kauniin huvilan Kaivopuistossa. Ja tuntuu hyvin rakastuneelta. Ja samaten tuntuu Aksel. Tulkoot he onnellisiksi. Onhan minulla taiteeni. Ja ehkä vähitellen voin oppia rakastamaan Veeraa.
Nyt piste perään ja kynä pois. Minä en tahdo kirjoittaa, en edes päiväkirjaani, sillä se hajoittaa voimiani. Ja minä tahdon eheästi antautua musiikille. En kirjoita, en pitkiin, pitkiin aikoihin; en, ennenkuin minulle tapahtuu jotakin oikein erinomaista.
Joulukuun 2 p.
Eihän se itse asiassa ole mitään kummallista, että minä musiikki-illassa näen herran, joka hänkin suvaitsee katsoa minuun. Se on tapahtunut monta kertaa. Eikä tämä suinkaan millään lailla eronnut tavallisista ihmisistä. Olenhan ennenkin nähnyt hentoja, tummia, hajamielisen ja hermostuneen näköisiä herroja. Mutta tämä teki minuun vaikutuksen, en tiedä millä ja miksi. Minun piti Akselilta kysyä, tunteeko hän häntä tai tietääkö hän kuka hän on. Ja Aksel pani silmälasit nenälleen ja saatuaan selville, ketä tarkoitin, vastasi:
— Se on ylioppilas Vuorio, erittäin lahjakkaaksi tunnettu mies, tietysti fennomaani, niinkuin nimestäkin kuuluu.
Ja Veera lisäsi siihen tuntevansa hänet, ja kehui häntä. Satuttiin sitten yhdessä menemään ulos ja Veera esitti hänet minulle. Kun hetkisen ajan oli astuttu yhdessä, ehdottelee Veera, joka tietysti tahtoi olla kahdenkesken Akselin kanssa, että hän saattaisi minut kotiin. Minua harmitti ja minä olisin tahtonut ajaa, mutta hevosta ei ollut saatavissa. Ja niin täytyi minun sallia, että hän minut saattoi.