En minä tahtonut häntä tappaa… Enkä minä olisi hänelle pahasti sanonutkaan. Mutta kun hän ensin kielsi kivenkovaan, niin silloin minä suutuin ja sanoin: siellä on oma akkanne huvilalla, pidelkää minkä ehditte, mutta jättäkää köyhien naiset rauhaan.
EDITHA (tukahtumaisillaan)
Kuinka kauheasti te puhuitte!
ÅSTRÖM
Ehkä se oli pahasti puhuttu. Mutta saattoi se olla oikeinkin puhuttu. Yhteen aikaan omatunto minua soimasi. Mutta sitten olen ajatellut, että ehkä se olikin Jumalan tuomio, joka tuli tuoreeltaan.
EDITHA (itsekseen)
Jumalan tuomio!
ÅSTRÖM
Kauppaneuvos oli niin rikas ja suuri herra. Ja olihan hän hyväkin.
Mutta hän oli syntinen ihminen. Niinkuin me kaikki ollaan.
(Ovi perällä avautuu. Grönlundska ja Anderssonska tulevat sisään. Lahtonen häämöttää takaa työntäen heitä, mutta koettaen pysytellä näkymättömänä. Editha hämmentyneessä tilassa. Samasta peräovesta näkyy taas Lahtonen.)