EDITHA (kirkaisee)
Herra Lahtonen… Älkää menkö… Ei, ei, ei… en minä tahdo…!
(Ovi sulkeutuu armottomasti. Grönlundska ja Anderssonska lapsineen ovat niiaten, peläten pysähtyneet ovensuuhun. Editha on paennut heitä kuin ruttoisia. Vähitellen hän tyyntyy, lähestyy naisia, jotka yhä niiailevat.)
EDITHA (arasti)
Keitä te olette?
GRÖNLUNDSKA
Komersrootin työmiesten vaimoja vain.
EDITHA
Ovatko teidän miehenne kauan olleet meidän tehtaissa?
GRÖNLUNDSKA (Anderssonskalle)