LAHTONEN (häijysti)
Koko maailm' iloit' mahtaa.
(Willardt selailee kirjaa, löytää virren, rykäisee, alkaa. Aluksi veisaa hän yksin, vähitellen yhtyy kimakoita, käheitä nais- ja miesääniä. Vieraat seisovat kädet ristissä, lapset syövät suurta voileipää tai pullaa, töllistelevät kuusta. Rva Ahlfelt taistelee mielenliikutusta vastaan. Editha ja Sigrid veisaavat, seuraavat levottomina Willardtia ja Lahtosta. Virren loputtua astuu Willardt väkijoukon eteen.)
WILLARDT (saarnaäänellä)
Niin, hyvät ystävät, tämä on nyt ensimmäinen Jeesuslapsen syntymäjuhla, jonka me vietämme ilman häntä, jonka me olimme tottuneet näkemään terveenä ja tarmokkaana joukossamme. Orvoiksi on hän meidät jättänyt, hänen lempeä ja rakastavainen kätensä on lakannut meitä suojelemasta ja varjelemasta. Kuinka jokainen hänen työmiehensä oli hänen sydämellään! Kuinka hän piti huolta jokaisesta teidän lapsestanne ja vaimostanne…
LAHTONEN (kansanjoukosta)
Jaa, jaa, kyllä hän piti huolta teidän vaimoistanne.
WILLARDT (ei ole huomaavinaan, korottaa ääntään)
Turva oli hän itsekullekin. Ei kenellekään hän tehnyt vääryyttä, aina mittasi runsaalla mitalla…
LAHTONEN (joukosta)