Noo…!
WILLARDT (ääntään korottaen)
Oikeutta teki hän kaikille, yli oikeudenkin, ja hänen sydämensä vuoti verta, kun hänen täytyi rangaista. Teidän jokaisen mielessä on varmaan tulipalo, joka poltti poroksi työväenasunnot. Kuinka hän silloin oli ensimmäisenä pelastamassa, lohduttamassa, auttamassa. Siksi me nyt hänen muistolleen omistamme tämän lyhyen hetken ja kiitämme Jumalaa, joka meille sellaisen miehen antoi. Säilyköön hän kauan, kauan esikuvanamme, esimerkkinämme elämän tiellä! Siunattu jalon vainajan muisto!
LAHTONEN
Kirottu hänen muistonsa!
(Yleinen hämmennys. Willardt taistelee vielä raivoaan vastaan. Sigrid koettaa häntä rauhoittaa.)
LAHTONEN (joukosta. Täyttää äänellään koko näyttämön ja salin.
Puhe tulee kuin koskena, jota ei voi pysäyttää.)
Kirottu hänen muistonsa! Kauppaneuvos oli roisto! Hän petti vaimoaan ja tyttäriään, hän kalvoi työväkensä luita myöten, hän väärensi ja varasti ja valehteli. Hän ryösti köyhältä kansalta vaimot ja tyttäret. Sellainen se oli se kopea kauppaneuvos, se loistava kauppaneuvos, jota maailma pelkäsi ja ihaili ja jonka hautaa omaiset nyt valkeilla liljoilla koristavat… Oo, sen vaivaisen petturin, kuinka sen on täytynyt väännellä viattomuuden kukkien alla…!
WILLARDT (joka vihasta ei ole saanut ääntänsä kulkemaan, iskee hänen niskaansa)
Ulos, ulos… Koira! Rehelliset työmiehet, potkikaa hänet ulos..! Tämän miehen vainaja kadulta korjasi ja näin hän osoittaa kiitollisuuttaan… Ulos!