WILLARDT
Sinä… sinä… koira…! Ulos, ulos… Uskallat vielä naamaasi näyttää.
LAHTONEN (tyynenä, vakavana)
Uskallan… sillä en ole valehdellut. Mutta te, tirehtööri, peruuttakaa sananne. Minua rangaiskaa miten paljon tahdotte, raastakaa oikeuteen ja linnaan ja vaikkapa hirsipuuhun. Mutta älkää viattomia rangaisko. Saatatteko toivoa nöyrempää joukkoa kuin se joka tuossa seisoi? Peruuttakaa sananne, on jouluaatto ovella… antakaa heidän pysyä asunnoissaan ja paikoillaan.
WILLARDT
Te tulette neuvomaan minua! Ulos, sanon minä… Ulos!
LAHTONEN
Minä menen. Sillä minulla ei ole paljon lisättävää. Mutta se tietäkää, kauppaneuvoksen suku, että kirous…
WILLARDT (tukkii hänen suunsa, heittää hänet ulos. Mittaa lattiaa pitkin askelin.)
Vihdoinkin! Tällaista ennenkuulumatonta röyhkeyttä! Ei, loppu tästä täytyy tulla! Ja setä joka aina ylpeili, ettei hänen työväessään ole »järjestyneitä». Tuossa se nyt nähtiin. Ei, perinpohjainen rafistuleerinki tästä täytyy tulla…