Voi minua, voi minua!
(Salokannel on astunut huoneeseen takaapäin, seisoo ääneti ja katselee. Vihdoin Editha nostaa päätään, huomaa hänet, kirkastuu, unohtaa äskeisen, karkaa hänen luokseen.)
Armas!
(Rva Lahtonen katselee oudosti heidän syleilyään, liukuu kuin varjo ulos huoneesta.)
SALOKANNEL
Morsiameni, morsiameni!
(Vaihtavat sanattomina sormukset.)
EDITHA
Vihdoinkin tulit. Olen sinua jo niin kauan odottanut.