Älkää nyt… istukaa nyt ja rauhoittukaa.
LAHTONEN (katselee ympärilleen)
Minä en vielä koskaan olekaan ollut täällä. Tuolla ulkona kyllä monasti olen seisonut… viluisena ja nälkäisenä ja särpinyt valoa ikkunastanne.
EDITHA (keskeyttää)
Äitinne kävi täällä.
LAHTONEN (sävähtää)
Äitini!
EDITHA
No, mitä te nyt sitä niin pelästytte. Hän oli teistä levoton. Teidän hyvä äitinne.