Miksi te puhutte niin oudolla äänellä! Minä… te pelästytätte minua.
Olkaa nyt järkevä…
LAHTONEN
Yhtä minä sinulta pyytäisin… Pidä työväen puolta, mene lohduttamaan äitiäni ja työväkeä. Katso, minun piti se tehdä, minun piti suojella omiani, minun piti panna henkeni alttiiksi heidän tähtensä. Heidän piti minun johdollani nousta itsetietoon ja onneen. Minun henkeni oli altis, mutta liha oli heikko. Tässä minä olen — tällaisena. Tällaisena! Tee sinä, Editha Ahlfelt, mitä en minä saanut tehdyksi!
EDITHA (avuttomana)
Mutta mitä minä voin… olen heikko ja yksin… Teidän pitää nousta!
LAHTONEN (lujasti, ikäänkuin hypnotisoiden)
Sinä et saa olla heikko! Sinä voit mitä sinä tahdot!
(Hänen sanojensa alla Editha nousee ja ikäänkuin kasvaa, piirteet luutuvat, kasvoihin tulee päättäväisyyttä ja voimaa.)
LAHTONEN (katselee ympärilleen, kuin unessa)
Tuossako sinä nukut… Tuossako katselet kuuraista koivua! Kukkaset lemuavat… kihlajaiskukkaset jouluaattona. Meidän kihjalaiskukkamme, sinun ja minun…