(Editha on kuunnellut kuin unessa. Lahtonen karkaa äkkiä ylös, suutelee häntä. Editha herää, raivostuu, alkaa kiihkeästi hangata huuliaan.)
EDITHA
Te… te loukkaatte niin… niin… Menkää, menkää!
LAHTONEN
Kiitos, Editha Ahlfelt. Nyt en elämältä enää mitään pyydä. Minä menen nyt kauas. Mene sinä lähelle: äitini ja työväen luo! Hyvästi. (Menee.)
(Editha itkee aivan typerryksissään. Hetkisen perästä kuuluu laukaus. Editha herää, käsittää mitä on tapahtunut, karkaa ulos. Palaa sitten äitinsä kanssa puoleksi tajuttomana näyttämölle.)
RVA AHLFELT
Editha, Editha! Rauhoitu, rauhoitu!
EDITHA
Ei, päästä minut, päästä minut. Ne tekevät hänelle pahaa. Allan on siellä. Hän voi kyllä kostaa kuolleellekin.