SALOKANNEL
Mitä?
EDITHA (ikäänkuin aavetta paeten)
Kerro… Kerro minulle runoelmastasi!
SALOKANNEL (miltei närkästyneenä)
Mitä kummaa sinä pelkäät…? Editha — minun sylissäni!
EDITHA
Olin kuulevinani sen naisen taas huutavan. Kunhan ei se olisi päässyt irti poliiseilta.
SALOKANNEL
Ole huoleti. Se on vain kansanjoukko… Minun runoni tulee olemaan miekkain kalsketta ja piiskan läiskettä, itkua, parkua, solvausta, nuhdetta, ja koko tästä kaaoksesta tulee nousemaan vapauden kirkastettu henki. Sinä! Sinut minä kuvaan kirkkaaksi, valkoiseksi, loistavaksi ja kuumaksi kuin aurinko. Ja sinun nimesi tulee olemaan Vapaus.