(Menevät eteiseen. Huone on vähän aikaa tyhjä. Sitten tulee Lahtonen konttorihuoneista, tarkastaa ympäristöä, alkaa kanniskella sisään koreja joululahjoineen: makeisia, joululehtiä, esiliinoja, villahuiveja yms. Alkaa järjestellä niitä. Vihdoin Editha tulee.)
EDITHA
Ei mutta kuinka kauheasti tavaraa! Onko meillä noin paljon työväkeä?
LAHTONEN
On kyllä. Sitäpaitsi heille jaetaan rahaa. Kauppaneuvos pani joka joulu liikkeelle tuhansia.
EDITHA
Minun isäni! Minun hyvä isäni… Mutta kuulkaa, ettekö te nyt vihdoin kertoisi minulle isäni kuolemasta. Katsokaa, minä en vielä tiedä siitä mitään tarkempaa. Olen koettanut kysellä — ei kukaan vastaa.
(Lahtonen vaikenee, vaihtaa väriä.)
EDITHA
Mikä teille tuli? Miksette tekään vastaa? Kaikki te vaikenette tai vastaatte vältellen. Nyt minä alan ymmärtää. Isän kuolemaan liittyy nähtävästi jotakin kauheaa… Jumala, Jumala… ettei isääni vain olisi murhattu?