LAHTONEN
Ei…
EDITHA
Minä rukoilen teitä, herra Lahtonen, sanokaa minulle totuus. Minä näen teistä, että te sen tiedätte. Minä olen luja, minä vakuutan teille. Sanokaa!
LAHTONEN (kauhean juhlallisena, hitaasti)
Sanon sen teille, neiti Ahlfelt, kunhan te ensin vastaatte minun kysymykseeni.
EDITHA
Kysykää, kysykää pian.
(Lahtonen vaikenee, epäröi, käy ylen hämilleen, tekee vakavan lapsellisen, puoleksi koomillisen vaikutuksen. Editha pelästyy pelästymistään.)