EDITHA
Kertokaa nyt, hyvä herra Lahtonen! Lupasittehan.
LAHTONEN (riuhtaisee itsensä irti, rajulla vahingonilolla)
Hyvä! Kuulkaa siis! Kauppaneuvos Ahlfelt kuoli tällä tavalla: hän oli monta päivää elänyt ja hummannut. Yhtenä iltana laahasi hän tänne taas naisen. Minäkin saatoin kuulla kuinka he hiljaa tirskuivat, sillä minä valvoin myöhään, silloin sattui olemaan niin kiire. Seuraavana päivänä tulee Åström tänne aivan mustana muodoltaan ja pyytää tavata kauppaneuvosta. Kauppaneuvos ei ottanut vastaan häntä konttorihuoneessa, vaan vei saliin. Ja ovet suljettiin. Mutta ennen pitkää alkaa sieltä kuulua kauheaa toraa, rähinää ja melua. Äkkiä hiljenee kaikki ja hetken perästä karkaa Åström meille kertomaan, että kauppaneuvos kuolee. Hän oli niin suuttunut, että sai halvauksen… Se nainen oli ollut Åströmin nuori, sinisilmä tytär.
EDITHA (on kuunnellut aivan typertyneenä kauhusta. Riuhtaisee itsensä irti)
Te valehtelette! Te valehtelette!
LAHTONEN (katkeralla vahingonilolla)
Luulkaa te vain niin!
EDITHA (koettaa rauhoittua)
Tietääkö äitini… tarkoitan: oletteko te äidilleni sanonut tämän?