LAHTONEN
En juuri tällä tavalla. Mutta kyllä hän aavistaa. Åström oli niin hienotunteinen kun hän komerserodinnan puheilla oli, ettei hän kertonut tyttärestään mitään. Mutta aavistaa komerserodinna. En tiedä mistä lienee saanut vihiä. Tirehtööri Willardt tietää. Ja hän, hän käski paikalla sanoa irti Åströmin.
(Nauraa häijysti.)
EDITHA (yhtä häijysti)
Se oli hänelle oikein! Se oli hänelle oikein! Jos hän on minun isästäni tällaista kertonut, niin hänen on heti paikalla lähdettävä meidän työstämme. Älköönkä enää tulkokaan tähän taloon… ei ikinä, ei ikinä! Minun ei käy häntä sääli vaikka hän nälkään kuolisi! Tuohon silmieni eteen! Kun minä muistan miten isäni häneen luotti, miten häntä alituisesti lahjoilla muisti… ja tällä tavalla mies palkitsee! Oo kun minä voisinkin häntä rangaista niinkuin minä tahtoisin…
LAHTONEN
Tiedättekö, neiti Ahlfelt, että Åströmillä on poika, joka istuu linnassa murhasta ja toinen, joka on täysi hampuusi…?
EDITHA
Se on hänelle oikein se! Isäin pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen..! Mutta mitä se tähän kuuluu?