Kyllä… kylläpä te osaatte! Tehän olette aivan kuin advokaatti… Miksi he menivät kauppaneuvoksen kapakkaan?
LAHTONEN
Miksi kauppaneuvoksen kapakka niin kauniisti houkutteli? Katsokaas, neiti Ahlfelt, se tytär, se Aino, se oli isänsä silmäterä. Kaunis tehtaantyttö. Se hoiti isänsä taloutta, äitihän on kuollut. Se kävi jo pienempänä täällä tuomassa isälleen ruokaa. Silmänruokaa se oli koko tyttö. Kauppaneuvoksella oli hyvä silmä näkemään naisia…
EDITHA
Te valehtelette, te valehtelette! Tekin uskallatte. Mutta luuletteko te, että minä hetkeäkään uskon sanoihinne. En…! Voi, isäni, isäni, mitä ihmiset uskaltavat heti kun sinä silmäsi ummistit! En olisi luullut että tekin… juuri te! Mitä te olisitte ilman minun isääni? Kadulta hän teidät korjasi, puetti, kouluun pani — minua hävettää että minun täytyy johdattaa mieleenne tämä kaikki. Mitä te olisitte ilman minun isääni!
(Nauraa häijysti.)
LAHTONEN (nauraa samaan tapaan)
Mikä teitä hävettää? Hienosteleminen sikseen. Alastoman totuuden minäkin teille paljastin. Katsokaas, neiti Ahlfelt… minunkin isäni oli aikoinaan työmies kauppaneuvoksen tehtaalla. Hän joi säännöllisesti kaiken palkkansa takaisin kauppaneuvokselle. Yhtä säännöllisesti kuin se kauppaneuvoksen konttorista hänelle maksettiin. Isä ja sisaret kuolivat kurjuuteen. Minä olisin kai kanssa mennyt…
EDITHA
Jollei isäni olisi teitä pelastanut.